100 suomalaista valokuvaajaa -hanke esitteli elokuusta 2017 alkaen sadan päivän ajan kotimaisia nykyvalokuvaajia muun muassa kuvajournalismin, dokumentaarisen valokuvan, mainoskuvan, hääkuvan, valokuvataiteen, muotikuvan, muotokuvan ja luontokuvan kentiltä.
Suvussani on toiminut viisitoista valokuvaajaa neljässä sukupolvessa. Olen tehnyt suvun kokoelmiin pohjautuvan kirjan, elokuvan ja valokuvanäyttelyn. Mitä ajatuksia Jänisten kuvat herättivät dokumentoivan valokuvan merkityksestä?
Muutin kotoani Suomussalmelta lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Kun palaan sinne nyt, huomaan, etteivät monet asiat vastaa enää muistikuviani.
Miltä tuntuu olla ensimmäistä kertaa vapaa ja samalla vastuussa itsestään?
Barcelonassa Sagrada Família -kirkon edustalla. Kuva: Viola Virtamo. Luin kesällä Hanhiemon satuaarretta, tiedättehän sen kapean pitkulaisen kirjan, jossa on iloinen ja lempeä kuvitus. Kirjassa on satu Tipu Tipistä, jonka päähän pudota kopsahtaa tammenterho eräänä päivänä. ”Oi-joi, se sanoi. Taivas putoaa alas. Minun pitää mennä kertomaan kuninkaalle.”
Sarah Barrs. Kuva: Markus Jokela, 2013 Kädenjälki tai käsiala – jokaisella valokuvaajalla on omansa. Valokuvaaja jättää kuviinsa sananmukaisesti käsiensä tekemän työn jäljen.
