Avainsana: Uusi kuvajournalisti

Uusi kuvajournalisti -palkinnon voittaja Hannes Paananen

Uusi kuvajournalisti -palkinnon voittaja Hannes Paananen

Maanantaina 16.3.2020 paljastettiin Suomen kuvajournalistien järjestämän Kuvajournalismi 2019 -kilpailun voittajat. Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Hannes Paananen. Tuomaristo luonnehti voittajaa: ”Sarjan muotokuvat ovat erityisen hienoja ja osoitus siitä, että kuvaajalla on kyky päästä lähelle ihmistä. Kuvat ovat sekoitus lavastusta ja spontaaniutta. Kuvaaja on löytänyt kuvattavien erityisyyden. Hänellä on hieno väritaju ja kyky työskennellä minimalistisilla elementeillä.” Kysyimme Hannekselta hänen urastaan ja kuvistaan.

Minkälainen on taustasi kuvaajana?

Vietin lapsuuteni Kaakkois-Suomessa Luumäellä. Voisi sanoa, että kotimme ympärillä oli paljon metsää. Meillä oli naapuri. Sitten oli toinen naapuri. Sitten oli taas metsää. Luonnon vallitessa niin etu- kuin takapihalla oli myös luontaista viettää siellä paljon aikaa. Monesti siellä näki ja koki jotain sellaista mihin olisi ollut hauska palata vielä myöhemmin. Trangian lisäksi repusta alkoi hiljalleen löytyä uusi vakiovaruste, kamera. Uskaltaisin siis sanoa, että olen kuvannut oikeastaan aina.

Olen työskennellyt alalla täysipäiväisesti vuodesta 2010. Koko tämän ajan olen valokuvauksen lisäksi tehnyt myös videoita. Se on hyvä balanssi ja nautin näistä molemmista. Työskentelen tällä hetkellä A-lehtien kuvatoimituksessa valokuvaajana ja videokuvaajana. On onni olla yhteisössä, jossa kuvaajien välinen kommunikaatio ja tiedonjako on täysin avointa, ja työtovereista on muodostunut todellisia ystäviä. Meille on myös luotu mahdollisuus kuvata monipuolisesti. Ei ole itsestäänselvyys päästä kuvaamaan potretteja, reportaaseja, sisustusta tai vaikkapa ruokaa saman viikon aikana. Se on korvaamattoman upea etu näin ammatillisesti. 

Kirjailija Petri Tamminen Vääksyn kirjastossa 2.9.2019

Millä kuvilla osallistuit Uusi kuvajournalisti -sarjaan?

Ihmiset on aina kiehtoneet minua. Olikin luontevaa osallistua Kuvajournalismi-kilpailuun kuvilla, joissa keskiössä on ihminen. Osallistuin tähän sarjaan 8 kuvalla, jotka on julkaistu Imagessa, Avussa, Kotivinkissä ja Trendissä. Jokainen kuva on osa omaa artikkelia. Kuvasarja esittelee pitkälti sen, minkälaisista kuvauksista arkeni koostuu tällä hetkellä. Kuvat ovat myös sellaisia, jotka ovat jääneet vahvasti mieleeni jo itse kuvaushetkellä. 

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi omassa työhuoneessaan 18.1.2019.

Miksi valitsit juuri nämä kuvat?

On ehkä hassua sanoa rakastuvansa itse ottamiinsa valokuviin, mutta huomaan kuvaushetkellä mielessäni vallitsevan suuren tyytyväisyyden ja innostuksen. Mutta kun tulee se hetki, jolloin valokuvat julkaistaan, rakkaus on monesti ennättänyt menettää arvoaan omissa silmissäni. Kun annan kuville aikaa, sitä kriittisemmin niitä myös katson. Tämän kuvasarjan anti on itselleni edelleen vahva ja se tuntuu hyvälle.

Kirjailija Monika Fagerholm työhuoneensa lattialla Raaseporissa 18.11.2019.

Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on valokuvauksen suhteen?

Vaikka arki onkin paljon itse kuvausta, niin suunnitelmissa on myös omat projektit. Se, tulevatko ne koskaan isolle yleisölle nähtäväksi, on vielä auki. Ajatus on kuitenkin tärkeä. Se on hyvä vastapaino päivittäiselle työlle. Huomaan myös monesti ajattelevani, että ehkä parhaimmat kuvani ovat vielä ottamatta? Se pitää kuvaamisen ja oppimisen halun korkealla.

Hannes Paananen työskentelee A-lehtien kuvatoimituksessa.
Instagram: @hannesphotographer
Verkkosivut: https://www.hannespaananen.com

Artikkelin aloituskuva: Polyamoria-perheen isä Emppu Saira, kuvattuna perheen kotona Kuusankoskella 9.1.2019.

Uusi kuvajournalisti -palkinnon voittaja Joonas Vohlakari

Uusi kuvajournalisti -palkinnon voittaja Joonas Vohlakari

Kuvajournalismi 2018 -kilpailussa Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Joonas Vohlakari. Tuomariston mukaan ”voittaja on löytänyt elämänmakuisen ja tunnelmallisen aiheensa läheltä, jonne ei välttämättä ole helppo katsoa. Kuvaaja on tehnyt työnsä kunnioituksella kuvattavia kohtaan. Tyyli ei vie kuvaajaa, vaan se palvelee aihetta. Kuvaajasta löytyy paljon potentiaalia ja hän omaa vahvan silmän.”

Minkälainen on taustasi ja koulutuksesi kuvaajana?

Vuonna 2013 päätin lopettaa elektroniikan opinnot Turun Amk:ssa kahden viikon opiskelun jälkeen ja siirtyä Paasikivi-Opistoon valokuvauslinjalle. Näin jälkeenpäin ajatellen olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Olin ottanut valokuvia n. 15-vuotiaasta lähtien ja ajatus valokuvauksen opiskelusta oli aina pyörinyt takaraivossani. Usko omiin taitoihin oli kuitenkin vähäinen. Paasikivi-Opistossa aloin kuitenkin ymmärtämään enemmän valokuvasta ja se toimi hyvänä valmennuskurssina tulevia opintoja varten. Seuraavana syksynä aloitinkin opiskelun Lahden Muotoiluinstituutissa valokuvalinjalla, josta valmistuin viime keväänä.

Opinnot Muotsikassa kasvattivat niin kuvaajana kuin ihmisenäkin ja olen erittäin tyytyväinen, että sain opiskella siellä. Lahdessa löysin oman tyylini kuvata ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Se myös mahdollisti monia kokemuksia joita en muuten olisi koskaan päässyt kokemaan, esimerkiksi vaihto-opinnot Bratislavassa, Slovakiassa sekä työharjoittelun Helsingin Sanomissa.

Pelaaminen on veljilleni mieluinen vapaa-ajan viete, 2017. Sarjasta Toinen Perhe.

Millä kuvilla osallistuit Uusi kuvajournalisti -sarjaan?

Kaikki kuvat, joilla osallistuin kyseiseen sarjaan, ovat projektistani Toinen Perhe, joka oli myös opinnäytetyöni Muotoiluinstituuttiin. Toinen Perhe kertoo isästäni sekä kolmesta velipuolestani, jotka asuvat metsän keskellä, pienellä länsisuomalaisella paikkakunnalla. Kuvaessee on henkilökohtainen, mutta siinä on myös yhteiskunnallisia piirteitä. Se on katsaus oman kaupunkilaiskuplani ulkopuolelle, missä isäni ja veljeni elävät hyvin erilaista elämää omaani verrattuna.

Ennen kuin olin aloittanut kuvaamaan projektia varten, pohdin olinko valinnut ’’liian helpon’’ aiheen päätettyäni kuvata omaa perhettäni. Pelko kuitenkin osoittautui hyvin pian turhaksi, sillä sarjaa työstäessäni jouduin moneen otteeseen painiskelemaan eettisten kysymysten parissa, jotka ovat dokumentaarisessa valokuvauksessa lähes aina läsnä. Yksi asia, jonka usein löysin edestäni, oli yksityisen tekeminen julkiseksi, joka tietyllä tapaa korostui tässä projektissa vahvemmin, koska kyseessä oli oma perheeni. Olenkin erittäin kiitollinen, että isäni ja veljeni lähtivät mukaan tähän projektiin.

Vaikka työn pääosassa onkin neljä raavasta miestä, koen, että tavoitin kuvissani kaiken maskuliinisuuden keskellä jonkinlaista hienovireistä herkkyyttä. 

Tulppaanit ja Onnin kääretorttu, 2018. Sarjasta Toinen perhe.

Miksi valitsit juuri nämä kuvat?

Kuvasarja koostuu kokonaisuudessaan reilusta kolmestakymmenestä kuvasta, ja oli vaikea tavoittaa ’’koko tarina’’ ja sarjan tunnelma vain kymmenellä kuvalla. Kuvavalinnat vaihtuivat useaan otteeseen ja monta itselle mieluista kuvaa piti jättää valitsematta. Koen kuitenkin, että loppujen lopuksi päädyin toimivaan tiivistelmään kokonaisuudesta.

Näissä kymmenessä valitsemassani kuvassa seitsemässä esiintyy ihminen, joka on prosentuaalisesti hieman enemmän kuin mitä kuvasarjassa kokonaisuudessaan on henkilökuvia. Vaikka ihmiset ovatkin kuvasarjan pääosassa, kuvaan paljon tiloja sekä detaljeja. Näillä ’efektikuvilla’’ pyrin korostamaan kuvakokonaisuuden tunnelmaa, informoimaan hienovaraisesti sekä esittelemään tilaa, jossa tarina tapahtuu. Näitä kuvia oli kuitenkin vaikea saada mahtumaan kymmenen kuvan joukkoon, sillä henkilökuvat toimivat mielestäni paremmin näin pienessä kokonaisuudessa. 

Lopullisten kymmenen kuvan joukkoon päätyi viime metreillä myös veljeni tekemä piirros, jossa hän kuvaa isäni muutaman vuoden takaista irtisanomista. Koko sarja sisältää kokonaisuudessaan kaksi tälläistä piirrosta, jotka ovat nuorimman veljeni tekemiä. Koen, että ne avaavat hyvin päähenkilöiden taustoja ja toimivat myös visuaalisesti valokuvien joukossa.

Onnin piirrustus, 2017. Sarjasta Toinen Perhe.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on valokuvauksen suhteen?

Suunnitelmissa on työskentelyä henkilökohtaisten projektien sekä toimeksiantojen parissa. Myös valokuvakirjat kiinnostavat. Toinen Perhe – sarjan lopputuote olikin kirja, kuitenkin erittäin pieni omakustannepainos. Kirjan taiton, kuvajärjestyksen ja editoinnin työstäminen oli haastavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Kirjan graafinen ilme on omaa käsialaani ja pidin siitä, että sain itse päättää kaikesta. Olisi kuitenkin hienoa päästä tekemään ’’oikea valokuvakirja’’ ja saada mahdollisuus työskennellä graafisen alan ammattilaisten kanssa tälläisessä prosessissa.

Ensilumi, 2017. Sarjasta Toinen Perhe.

Joonas Vohlakari (s. 1991) on Helsingissä asuva porilaissyntyinen valokuvaaja. Vohlakari on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista medianomiksi vuonna 2018 valokuvauksen opintolinjalta. Hänen valokuvansa ovat suoria ja kaunistelemattomia, mutta myös herkkiä ja esteettisiä. Nämä ominaisuudet näkyvät mielenkiintoisena kontrastina hänen töissään.

Vohlakarin töitä on ollut esillä useissa ryhmänäyttelyissä ja hänen kuviaan on julkaistu mm. Helsingin Sanomissa ja slovakialaisessa aikakauslehti Týždeňissä. Vohlakari toimii tällä hetkellä vapaana valokuvaajana.

Instagram: @vohlakaritapio

Web: https://www.lahtilahtis.fi/joonas-vohlakari (henkilökohtaiset sivut tulossa)

Artikkelin aloituskuva: Isä ja kissat tupakalla, 2018. Sarjasta Toinen Perhe.